Tänään on ollut taas yksinäinen päivä. Yleinen väitehän on, että kaupungissa asuvat ihmiset ovat hirvittävän yksinäisiä, koska yhteisöllinen elämänmuoto on kadonnut. Varmasti monet kaupunkilaiset ovat yksinäisiä, mutta niin ovat monet maalaisetkin. Myös maaseudulta löytyy rakenteellista yksinäisyyttä. Suomessa on ollut tapana naureskella "peräkammarin pojille", mutta itse en oikein näe ihmisen yksinäisyydessä mitään huvittavaa. Etenkään, jos henkilö ei ole yksinäisyyttänsä itse valinnut.
Muutto pikkuiseen maalaispitäjään oli melkoinen kulttuurishokki minulle, jo kovasti stadilaistuneelle. Näiden kahden vuoden aikana olen ollut usein yksinäinen. Sosiaaliset verkostot maaseudulla syntyvät hitaammin kuin kaupungissa. Ehkä myös papin virkaan liittyy tietty yksinäisyys. Mene ja tiedä. Ystävyyssuhteiden syntymisen suhteen valoa on alkanut olla tunnelin päässä ehkä vasta viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Se on ollut minulle kova paikka. Olen tottunut laajaan sosiaaliseen piiriin. Ilman pohjalaisten vastaansanomatonta lämpöä ja tervetulleeksitoivottamista olisin varmasti aikoja sitten pakannut kimpsut ja kampsut ja palannut Helsinkiin.
Usein olen kaivannut myös jotakin vastapainoa työlleni: sosiaalista harrastusta, joka ei liittyisi millään tavalla kirkolliseen elämään. Helsingin mahdollisuuksien jälkeen vain esimerkiksi paikallinen kansalaisjärjestötoiminta on tuntunut aikamoiselta näpertelyltä, mutta taitaa olla aika katsoa sen asian yli. Puoluepolitiikkaankin on hiljalleen houkuteltu, mutta en ole vieläkään aivan vakuuttunut, että se olisi oma juttu.
Olen havainnut myös viimeisen vuoden aikana, että noin 80% vanhoista Helsingin kavereista on lakannut pitämästä yhteyttä. Hiljalleen olen sitten itsekin lopetellut yhteydenpidon. Jyvät ovat erottuneet akanoista. Yllättävää kyllä, tämä ilmiö on lievittänyt yksinäisyyden tunteita. Tällä hetkellä elämää on huomattavasti helpompi kestää kuin vaikkapa vuosi sitten, vaikka ei seuraelämäni vieläkään kovin vilkasta ole.
Voi varmasti sanoa, että aikuisena uudelle paikkakunnalle muuttaminen on hankalaa. Suomalaiset eivät ole helppoja ja välittömiä. Valoa on kuitenkin tunnelin päässä. Näin meitä johdatetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti