On tullut oikea aika aloittaa tämä blogi. Maalaiselämää on takana kohta kaksi vuotta, kaksi vuotta siitä, kun lakeus kutsui. Hiljalleen elämä on alkanut asettua uomiinsa. Muutto Helsingistä pieneen, pohjalaiseen pitäjään muutti meidän perheen elämän aivan täydellisesti. Aamulatte vaihtui kaffiin punaasella mairolla.
Elämän muuttuminen on ollut kipeä prosessi. Siksi ei ole ehkä tullutkaan kirjoitettua aikaisemmin. Nyt on hyvä aloittaa kertoa tästä kaikesta, kun sydän ei ole enää vereslihalla. Nyt on hyvä antaa ajatukset julki, kun lakeuden keskeltä nouseva aurinko nostaa hymyn huulille. Tähän paikkaan minua ei oikeastaan kutsunut lakeus, vaan seurakunta. Tämän seurakunnan parissa on hyvä tehdä työtä, ja ilman sen esirukouksia olisi sopeutuminen ollut varmasti monin verroin vaikeampaa.
Tämä blogi avaa ikkunan maalaispapin elämään. Työhön, kirkkoon, kestävään kehitykseen, rauhanrakentamiseen, kasvatukseen, talonpitoon, työn ohessa opiskeluun, kissoihin ja koiriin liittyvät asiat ovat varmasti paljon esillä. Päiväkirja on varmasti kiinnostava erityisesti ystävilleni, mutta toivottavasti joku muukin voisi löytää joitakin kiinnostavia ajatuksen palasia.
Kirjoituksissa seikkailevat pappi-paran lisäksi ainakin Mies, kissat Sami ja Röpsö sekä reilu puolivuotias kleinspitz, Armi. Haaveissa siintää oma kanatarha, mutta asia on vielä hiukan prosessissa. Vuohetkin olisivat ihan kivoja. Tapahtumien eräs päänäyttämö on Ristilä-niminen tila, johon noin kuukausi takaperin olemme muuttaneet. Maata ei suinkaan ole viljeltäväksi asti ja talokin melko pikkuinen, mutta jostakin on aloitettava. Sekä minä että Mies siis asumme ensimmäistä omaa taloa.
Tervetuloa lukemaan, rakas ystävä ja muukalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti