(Eko)paasto

Tämä paastonaika on ollut minulle poikkeuksellisen kovaa kilvoittelun aikaa. Olen yrittänyt pitää ruokapaastoa herkuttelusta, mutta se ei todellakaan ole ollut kovin helppoa. Erityisesti lauantait olen kokenut vaikeaksi, koska lauantai on THE kaste- ja hautajaispäivä. Riparilla paastoaminen oli sen sijaan helppoa. Olimme hiihtolomaviikolla rippikoulua pitämässä Virroilla, Marttisten nuorisokeskuksessa, jossa kestävään kehitykseen kiinnitetään erityistä huomiota. Paastoaminen oli suorastaan ilo, kun joka päivä sai astua pöytään täynnä herkullista luomu- ja lähiruokaa.

Tänäkin vuonna olen ruokapaaston lisäksi yrittänyt pitää myös ekopaastoa. Seitsemän kohtuullisuuden viikkoa. Tänä vuonna Suomen evankelis-luterilainen kirkko on muuten järjestänyt mainion Ekopaasto-kampanjan yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Myös ekopaastoilu on tänä vuonna tuntunut hankalalta. Muutimme helmikuulla kaksiosta omakotitaloon, ja paljon tavaroita on "pitänyt" hankkia - aina huonekaluista lähtien. On jännittävää, millaisia uusia esineitä omakotitaloasuminen on maailmaani tuonut: esimerkiksi lumikolan, lapion, puulaatikon yms. Monet hankinnat ovat olleet tuikitarpeellisia, mutta paljon on tullut ostettua myös aivan mieliteosta.

Asenteeni ostamiseen on kyllä yleisesti ottaen iän karttuessa entisestään tiukentunut. Kuluttaminen ja arkiset valintatilanteet kaupassa ahdistavat. Muutto ja siihen liittyvät kauppareissut ovat kuitenkin herättäneet minut siihen, että materian tavoittelija minussa ei ole kuollut. Haltioituminen ja hurmaantuminen sisustuselementtien ja kauniiden tekstiilien ääressä on käynyt helposti. Onneksi paljon saa hankittua käytettynä. Olen yrittänyt lohduttautua myös sillä, että suurimman ilon viime viikkoina on kuitenkin antanut itse Ristilä, eikä niinkään sen täyttämisestä aiheutunut kulutusjuhla.

Yrityksistä huolimatta en ole myöskään oikein onnistunut vähentämään yksityisautoilua tämän ekopaaston aikana. Ripariviikko on tässäkin poikkeus, koska silloin en luonnollisestikaan autoillut lainkaan. Jälleen syytän muuttoa autoilun vähentämisen vaikeudessa. Niitä kaikenlaisia lapioita ja lumikolia on toki pystynyt hankkimaan omalta kirkonkylältä, mutta moni hankinta on pakottanut autoilemaan viime aikoina aivan liian usein kaupunkiin 25 kilometrin päähän. Pyöräreitit ovat jo suurelta osin sulia, mutta laiskuus on toistaiseksi pitänyt pyörän autotallissa.

Kaiken tämän selittelyn jälkeen voisin sanoa, että paastoni tänä vuonna on ollut lähinnä sarja epäonnistumisia. Tosin ehkä tästä syystä hengellinen paasto on tuntunut tuottamaan hedelmään. Omaa vajavaisuutta on ollut kannettava Jumalalle. Olen muutenkin viihtynyt poikkeuksellisen hyvin rukouksessa ja Raamattuakin on pitkästä aikaa tullut luettua lähes päivittäin ihan omaksi hartaudeksi, eikä vain työn puitteissa.

Suuressa paastossa olemme päässeet jo voiton puolelle. Kohta, aivan kohta koittaa ihana pääsiäinen. Vuosi vuodelta minulle tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi paaston ohjenuoraksi on noussut Jesajan kirjan sana:
He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: "Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?" Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.